Talousideologisen valinnanvapauden talousjärjestelmä

Yleistason kuvaus

Pääideat

Talousideologisen valinnanvapauden talousjärjestelmän pääideat ovat:

  1. talousideologinen valinnanvapaus
  2. taloudellinen yhteistyö kaikkien ihmisten välillä
  3. valtion tehtävä on mahdollistaa
  4. valtion tehtävä on yhdistää.

Talousideologinen valinnanvapaus tarkoittaa, että jokainen ihminen voi valita, minkä talousideologian mukaan elää elämäänsä, tekee työtä ja kuluttaa. Jokainen ihminen voi halutessaan vaihtaa talousideologiaa, jonka mukaan elää. Uusia talousideologioita voidaan keksiä ja liittää osaksi talousjärjestelmää.

Taloudellinen yhteistyö kaikkien ihmisten välillä tarkoittaa, että kaikki ihmiset voivat tehdä taloudellista yhteistyötä toistensa kanssa, niin yhteiskunnallisella, yhteisöllisellä kuin yksilöllisellä tasolla riippumatta siitä, minkä talousideologian mukaan kukin on valinnut elää.

Valtion tehtävä on mahdollistaa, että jokainen voi elää oman talousideologiansa mukaan. Tämä tarkoittaa lainsäädännön laatimista sellaiseksi, että kaikilla talousideologioilla on hyvät toimintaedellytykset ja että ne ovat keskenään tasa-arvoisessa asemassa.

Valtion tehtävä on myös yhdistää niin, että kaikki ihmiset voivat tehdä taloudellista yhteistyötä keskenään edelleen riippumatta siitä, minkä talousideologian mukaan kukin on valinnut elää. Tämä tarkoittaa konkreettisia toimia, joilla valtio auttaa ihmisiä ylittämään erilaisista talousideologioista johtuvia taloudellisen yhteistoiminnan esteitä ja hidasteita.

Kuinka tämä toimii käytännössä?

En voi kylliksi korostaa sitä, että Talousideologisen valinnanvapauden talousjärjestelmässä kaikki mukana olevat talousideologiat ja valtio sopivat yhdessä, minkälaisin taloudellisen yhteistoiminnan ehdoin he haluavat toimia. Tästä syystä en voi kirjoittaa kuvausta siitä, kuinka tämä talousjärjestelmä toimii käytännössä.

Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin sanoa, että asiaan vaikuttaa mm. se,

  1. minkälaisia talousideologisia valintoja ihmiset kulloinkin ovat tehneet
  2. minkälaiset yhteistoiminnan ehdot mukana olevien talousideologioiden edustajat yhdessä valtion kanssa ovat kulloinkin sopineet.

Variaation mahdollisuudet ovat loputtomat.

Koska nyt esittelyssä oleva talousjärjestelmä on uusi ja kaikista aiemmista talousjärjestelmistä poikkeava, esittelen alla joitakin ajatuksiani siitä, kuinka tällainen talousjärjestelmä voisi toimia käytännössä, jotta lukija saisi asiasta konkreettisemman otteen ja voisi halutessaan ryhtyä muodostamaan omia mielipiteitään asiassa.

Ole vapaasti eri mieltä kanssani, jos koet siihen tarvetta. Muodosta vapaasti omat näkemyksesi siitä, mitkä ovat juuri sinun edustamasi talousideologian tarpeet ja kuinka juuri sinä haluat kunnioittaa toisten ihmisten talousideologista valinnanvapautta. Toisin sanoen, kuinka juuri sinun mielestäsi Talousideologisen valinnanvapauden talousjärjestelmän tulisi toimia käytännössä.

Kun kaikilla on asiasta näkemys, on mahdollista ryhtyä keskustelemaan ja sopimaan siitä, kuinka nämä eri näkemykset sovitetaan yhteen. Tämä keskustelu ja sopiminen onkin sitten tämän talousjärjestelmän aivan ydintoimintaa.

Käytännön tason esimerkkejä

Kuinka Talousideologisen valinnanvapauden talousjärjestelmä toimii käytännössä voidaan tarkentaa kysymykseen, kuinka erilaiset talousideologiat toimivat yhteen.

1. Kaikki talousideologiat ovat luonnostaan 100 %:sti yhteen sopivia toistensa kanssa työn tekemisen tasolla. Mitään erillisiä toimenpiteitä ei vaadita.

Autoa ajetaan samalla tavalla riippumatta siitä, minkä talousideologian mukaan autonkuljettaja tekee työtään. Talo rakennetaan samalla tavalla, riippumatta siitä, minkä talousideologian mukaan kirvesmies tekee työtään. Sama pätee lentämiseen, sähköntuottamiseen, polvileikkaukseen ja kaikkeen muuhunkin työn tekemiseen.

Eri talousideologioiden yhteen sopimisessa kyse onkin pelkästään talouteen liittyvistä asenteista, uskomuksista ja toiveista sekä niiden yhteen sopimisesta, joustamisesta ja yhteen sovittamisesta.

2. Lähes kaikilla on jo periaatteellinen halu elää Talousideolgisen valinnanvapauden talousjärjestelmässä.

Lähes kaikki ihmiset haluavat sallia itselleen ja kaikille muille ihmisille niin paljon vapautta kuin mahdollista. Vain pakon edessä pakotamme toisiamme. Vain todella harvat ihmiset nauttivat toisten ihmisten pakottamisesta sinänsä.

Kyse onkin enää vain siitä, löydämmekö keinot sovittaa yhteen erilaisten ihmisten erilaiset toiveet siitä, minkä talousideologian mukaan kukin heistä haluaa elää.

3. Veron maksu

Taloudellinen yhteistyö yhteiskunnallisella tasolla tarkoittaa pääasiassa veron maksamista sekä osallistumista valtion ja kuntien palveluiden tuottamiseen.

Valtion ja kuntien kannalta oleellista on se, että ne saavat hoidettua kaikki tehtävänsä. Valtion ja kuntien kannaltaan ei ole oleellista, millä tavalla verot maksetaan tai minkä talousideologian mukaan heidän tehtäviään hoitavat ihmiset tekevät työtään.

Talousideologisen valinnanvapauden talousjärjestelmässä verot voi maksaa rahalla, työllä ja työn tuloksilla.

Verojen maksaminen rahalla on täysin samanlaista kuin veron maksaminen Suomessa nykyäänkin. Ainoana poikkeuksena on se, että tähän talousjärjestelmään voidaan hyväksyä mukaan useita erilaisia rahajärjestelmiä ja verot voi maksaa kaikkien mukaan hyväksyttyjen rahajärjestelmien rahoilla. Mutta tosiaan, riippumatta siitä, minkä rahajärjestelmän rahalla verot maksetaan, se on täsmälleen samanlaista kuin veronmaksaminen Suomessa nykyään.

Veron maksaminen työllä tarkoittaa sitä, että ihminen tekee veroksi määrätyn määrän työtunteja valtiolle tai kunnalle. Tuo työ voi olla lääkärin työtä terveyskeskuksessa, poliisin työtä kentällä, virkamiehen työtä ministeriössä, kokin työtä vanhainkodissa jne.

Veron maksaminen työn tuloksilla tarkoittaa sitä, että jos hyvinvoinnin tuottajayhteisö harjoittaa esimerkiksi kalastusta, se antaa veroksi määrätyn osan saalistaan esimerkiksi julkisen sairaalan keittiölle. Tässä tietenkin on ehtona se, että valtio tai kunta tarvitsee juuri sitä hyödykettä, mitä tuottajayhteisö tuottaa ja että tuottajayhteisö tuottaa sitä sellaisia määriä ja sellaisella laadulla, että sen on järkevää maksaa verot näin.

Talousideologisen valinnanvapauden talousjärjestelmässä valtio ja kunnat päättävät verojen määrän – aivan kuten ne tekevät Suomessa nykyäänkin. Kaikki talousideologiat ja veron maksamisen tavat ovat keskenään tasa-arvoisessa asemassa. Toisin sanoen talousideologian tai veron maksutavan perusteella kukaan ei maksa enempää eikä vähempää veroja kuin kukaan toinenkaan.

4. Kompromissit

Erilaiset talousideologiat voidaan jakaa kahteen pääryhmään. Nämä ovat:

  1. Jaetaan-talous
  2. Raha- ja kilpailutalous.

Jaetaan-taloudessa ei käytetä rahaa eikä kilpailua. Siinä työt ja työn tulokset jaetaan tasapuolisesti tarpeen ja kiinnostuksen mukaan.

Raha- ja kilpailutaloudessa taas käytetään rahaa ja kilpailua. Siinä työt ja työn tulokset saatetaan kilpailun tuloksena jakaa epätasaisesti.

Jaetaan-talouden sisään voi kuulua erilaisia talousideologioita eli Jaetaan-talouden alaryhmiä. Taloudellinen yhteistyö näiden alaryhmien välillä on suhteellisen ongelmatonta, sillä niiden ajatusmaailmat ja toimintatavat ovat enimmäkseen suhteellisen samanlaisia. Silti jonkinlaisia kompromisseja jouduttaneen tekemään näidenkin välillä.

Sama pätee Raha- ja kilpailutalouden sisään jäävien alaryhmien väliseen taloudelliseen yhteistyöhön.

Sen sijaan näiden kahden talousideologisen pääryhmän välisessä taloudellisessa yhteistyössä joudutaan tekemään suurempia kompromisseja. Kun toiset eivät halua käyttää rahaa eivätkä kilpailua ja toiset taas haluavat, on selvää, että tarvitaan kompromisseja, jotta taloudellinen yhteistyö näiden kahden välillä on mahdollista.

Kun jokainen tietää omaltakohdalteen ne tärkeät asiat, mistä ei voi luopua eikä joustaa ja ne, mistä taas voi, on mahdollista päästä kestäviin kompromisseihin ja sopimuksiin.

Toimiakseen Talousideologisen valinnanvapauden talousjärjestelmä siis tarvitsee kompromisseja. Ja sama toisin sanoen; jos kompromisseja ei tehdä, tämä talousjärjestelmä ei toimi.

Kompromissien vaihtoehtona on se, että kaikki ihmiset pakotetaan tai painostetaan yhteen muottiin – toisin sanoen elämään diktaattorin, yksinvaltaisen ryhmän tai demokraattisen enemmistön päättämän talousideologian mukaan.

Talousideologinen valinnanvapaus ei tarkoita sitä, että koko talousjärjestelmä näyttää samalta kuin yhden yksittäisen ihmisen talousideologinen valinta. Talousideologinen valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että jokaisen yksittäisen ihmisen elämä näyttää niin paljon hänen tekemältään talousideologiselta valinnalta kuin on mahdollista silloin, kun kenenkään toisenkaan talousideologista valinnanvapautta ei ole loukattu.

5. Hyödykkeiden liikkuminen eri talousideologioiden välillä

Tässä esimerkissä on mukana kaksi talousideologista pääryhmää:

  • Jaetaan-talous
  • Raha- ja kilpailutalous

Alkuehdot:

Jaetaan-talouden kompromissit:

  • voi käyttää rahaa kolmannen tahon välityksellä
    • ostaa hyödykkeitä markkinahinnalla R&K:sta
    • myydä tuottamiaan hyödykkeitä sovitulla hinnalla R&K:een.

Jaetaan-talouden välttämättömyydet:

  • ei osallistu tuottamiensa hyödykkeiden myyntihintojen sopimiseen
  • ihmiset ja yhteisöt eivät itse käytä rahaa.

Raha- ja kilpailutalouden kompromissit:

  • yrittäjien ja sijoittajien lisääntynyt epävarmuus hyväksytään
  • hävikin jakamisesta jaetaan-talouteen voidaan keskustella.

Raha- ja kilpailutalouden välttämättömyydet:

  • tuotetut hyödykkeet myydään jaetaan-talouteen markkinahintaan
  • hyödykkeet ostetaan jaetaan-taloudesta sovitulla hinnalla
  • R&K:n sisällä taloudellinen kilpailu ei saa vääristyä
  • R&K:n sisällä hintasignaalien tulee toimia.

Seuraavaksi puretaan hieman auki näitä kompromisseja ja välttämättömyyksiä sekä kuvataan muutamalla sanalla sellaista taloudellista yhteistyötä, joka näiden pohjalta on mahdollista.

Jaetaan-talouden ihmiset ja tuottajayhteisöt eivät talousideologisista syistä itse käytä rahaa hankkiessaan hyödykkeitä R&K:sta, sillä heidän talousideologiaansa keskeisesti kuuluu se, että rahaa ei käytetä.

Jaetaan-taloudessa kuitenkin ymmärretään, että R&K ei voi lahjoittaa heille tuottamiaan tai omistamiaan hyödykkeitä. Sellainen toiminta ei olisi R&K:n talousideologian mukaista, kannattavaa eikä usein mahdollistakaan.

Jaetaan-taloudessa ymmärretään myös, että R&K:n kilpailu vääristyisi, jos Jaetaan-talous lahjoittaisi R&K:lle tuottamiaan tai hallinnoimiaan hyödykkeitä.

Siksi kompromissina Jaetaan-talous hyväksyy ns. kolmannen tahon, jonka kautta raha kulkee Jaetaan-taloudesta Raha- ja kilpailutalouteen ja myös päinvastaiseen suuntaan. Tämä kolmas taho maksaa kaikki Jaetaan-talouden laskut R&K:een ja ottaa vastaan kaikki R&K:n Jaetaan-talouteen maksamat rahat.

Tämä kolmas taho käyttää rahat Jaetaan-talouden sisältä demokraattisesti valittujen päättäjien päättämällä tavalla, joka hyödyttää tasapuolisesti kaikkia Jaetaan-talouden toimijoita.

Jaetaan-talous ei osallistu R&K:een myymiensä hyödykkeiden hintojen sopimiseen, sillä se olisi taloudellista kilpailua. Jaetaan-talous ainoastaan pitää huolen siitä, että sikäli kun sillä on rahallisia kuluja jonkin hyödykkeen valmistamisesta, myyntihinta kattaa vähintään nuo rahalliset kulut. Jos rahallisia valmistuskuluja ei ole, ei myyntihinnallakaan ole Jaetaan-taloudelle väliä.

Talousideologisen valinnanvapauden talousjärjestelmässä yrittäminen ja sijoittaminen on epävarmemmalla pohjalla kuin pelkässä markkinataloudessa. Toki molempiin liittyy riskejä pelkässä markkinataloudessakin, mutta riskejä lisää epävarmuus siitä, kuinka monta ihmistä elää R&K:n puitteissa esimerkiksi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Tämän lisäepävarmuuden hyväksyminen on yksi niistä kompromisseista, mitä R&K on valmis tekemään.

R&K on myös valmis neuvottelemaan tuotannossaan syntyvän hävikin lahjoittamisesta Jaetaan-talouteen. Minkälaista hävikkiä ja millä ehdoin se lahjoittaisi Jaetaan-talouteen, jää keskusteluissa sovittavaksi. Tämä on toinen kompromissi, mitä R&K on valmis tekemään.

Raha- ja kilpailutalous myy Jaetaan-talouteen kaikkia tuottamiaan hyödykkeitä pyydetyn määrän, kunhan joku maksaa niistä vapaasti markkinoilla määräytyvän hinnan. Tämä on selvää, sillä tämä lisää yritysten liikevaihtoa, kannattavuutta ja voittoja. Tämän kummemmasta asiasta ei ole kysymys näiden kahden erilaisen talousideologisen pääryhmän yhteen toimimisessa silloin, kun hyödykkeitä kulkee R&K:sta Jaetaan-talouteen.

Jaetaan-talous toimii eri ehdoilla kuin R&K. Jaetaan-taloudessa hyödykkeiden rahalliset valmistuskustannukset ovat aina pienempiä kuin R&K:ssa. On mahdollista, että hyödykkeiden rahallisia valmistuskustannuksia ei ole lainkaan.

Raha- ja kilpailutalouden yritykset joutuisivat ongelmiin, jos kaikki R&K:ssa elävät ihmiset ja yritykset hankkisivat tarvitsemansa hyödykkeet halvemmalla tai ilmaiseksi Jaetaan-taloudesta. Siksi Jaetaan-taloudesta R&K:een hankittujen hyödykkeiden hinta ei saa määräytyä vapaasti markkinoilla, vaan se on aina sovittava.

Tämä hinta sovitaan yleensä muutaman prosentin verran korkeammaksi kuin vastaava hyödyke R&K:n vapailla markkinoilla. Näin R&K:n yrityksille luodaan paremmat toimintaedellytykset. Jaetaan-taloutta ei haittaa heidän hintojensa sopiminen hieman R&K:n hintoja korkeammiksi, sillä Jaetaan-talous ei kilpaile taloudellisesti kenenkään kanssa.

6. Turvallisin mahdollinen siirtymä

Talousideologisen valinnanvapauden talousjärjestelmän parhaat mahdolliset toteuttamistavat tulee ensin selvittää teoriassa ja pienimuotoisin käytännön kokeiluin.

Jos näistä saadut tulokset antavat syytä olettaa, että tämä talousjärjestelmä todellakin voi toimia käytännössä, voimme aloittaa siirtymisen siihen.

Tässä vaiheessa lienee syytä varmistaa kansanäänestyksellä, että näin suurelle yhteiskunnalliselle muutokselle on kansan enemmistön tuki. Jos kansanäänestyksessä uuteen talousjärjestelmään siirtymiselle saadaan kansan enemmistön tuki, siirtyminen aloitetaan.

Käytännön siirtyminen voidaan totetuttaa portaattomasti, tarvittaessa vaikka ihminen kerrallaan. Talousideologiaa voi vaihtaa pieni määrä ihmisiä kerrallaan. Sikäli kun jossain vaiheessa – jollain tietyllä ihmismäärällä jossain tietyssä talousideologiassa – tulee ongelmia, voidaan ihmismäärän lisääminen lopettaa ja pyrkiä tunnistamaan ja ratkaisemaan ilmenneet ongelmat. Kun ne on ratkaistu, halukkaat voivat taas jatkaa vähän kerrassaan siirtymistään elämään kyseisen talousideologian mukaan.

Sikäli, kun jossain kohdassa tulee vastaan ongelmia, joita ei ole mahdollista korjata, on aina mahdollista palata edelliseen toimivaan kohtaan tai kokonaan takaisin vanhaan talousjärjestelmään.

Tällainen siirtyminen Talousideologisen valinnanvapauden talousjärjestelmään on turvallisin mahdollinen ellei peräti täysin turvallinen.

Lisää aiheesta

Laajempia pohdintoja ja yksityiskohtaisempia esimerkkejä aiheesta löydät klikkaamalla auki tämän sivuston jokaisen sivun yläosassa sijaitsevan valikon ja klikkaamalla sieltä sinua kiinnostavia linkkejä.